Olen saanut viimeisen viikon aikana paljon positiivista palautetta muun muassa rohkeudestani perustaa tämän blogin ja ensimmäisen kirjoitukseni inspiroivasta vaikutuksesta niihin, jotka vielä keräävät rohkeutta aloittaa. Ne ovat saaneet miettimään kehun voimaa ja niinpä siitä tulikin luontevasti tämän toisen blogikirjoituksen aihe.
Kehuminen kasvatuksessa
Kahden pienen lapsen isänä on luontevaa lähteä pohtimaan tätä aihetta kasvatuksen kautta. Itse edustan isänä 80-luvulla syntynyttä sukupolvea, jonka väittäisin olevan tällä hetkellä yksi merkittävimmistä sukupolvista isän roolin kehittymisessä ja muutoksessa. Isät ovat alkaneet viettämään enemmän aikaa lastensa kanssa ja ottavat nykyään enemmän vastuuta myös kasvatuksellisista asioista, verrattuna aikaisempiin sukupolviin. Isä saa olla tänä päivänä paljon muutakin, kuin leivän pöytään tuova, ja tarvittaessa kurin palauttava, perheen pää. Myös vanhemmuus ja kasvatusmetodit ovat kehittyneet viime vuosien ja vuosikymmenten aikana, omasta mielestäni parempaan suuntaan nekin. Tämä ei tietenkään ole niin mustavalkoista, enkä väitä, etteikö aikaisemmissa sukupolvissa olisi ollut myös vastuullisia ja ihania isä- ja äiti-ihmisiä, onhan minullakin omani.
Kehumista on alettu käyttämään yhtenä keinona kasvatuksessa entistä enemmän. Oman kokemukseni perusteella tämä on myös yksi niistä asioista, jotka voivat olla vielä meidänkin sukupolvelle vielä hieman haastavia, kun ei olla totuttu siihen, eikä välttämättä aiemmat sukupolvet ole näyttäneet riittävästi mallia omalla esimerkillään. Monien on siis pitänyt opetella kehumisen taito itse.
Löysin aihetta tutkiessani hienon termin, joka osuu hyvin tähän aiheeseen ja se on positiivinen pedagogiikka. Sitä kuvaillaan mm. seuraavasti:
Myönteisiä tunteita, onnistumisen kokemuksia ja yksilön vahvuuksia korostava pedagoginen suuntaus, joka kehittää lasten pystyvyyttä, sinnikkyyttä ja toimijuutta. Sosiaaliset vuorovaikutustilanteet ja osallisuus yhteisöön ovat myös merkityksellisiä oppimisen ja kehittymisen kannalta. *
Parhaimmillaan olen nähnyt tämän toimivan siten, että kehun lasta onnistuneesta suorituksesta, vaikkapa uuden taidon oppimisesta. Tämän jälkeen hymy nousee kasvoille ja silmät kirkastuen lapsi juoksee kertomaan asiasta äidilleen. En tiedä montaakaan hienompaa hetkeä elämässä!
Kehuminen työelämässä
Kaikki, jotka ovat joskus saaneet kehuja tietävät kuinka hyvältä se tuntuu. Kehuminen, eli positiivinen palaute kohottaa itsetuntoa ja saa kehun kohteen uskomaan entistä vahvemmin omiin kykyihinsä. Kehumalla työkaveria voit saada heti aikaan hyvää mieltä ja ajan kanssa myös entistä paremmalla itsetunnolla varustettuja työkavereita ympärillesi. Kehut tekevät hyvää, jopa kasveille.
Jos kehutun lapsen kokeman fiiliksen ja aidon innostumisen uuden oppimisesta voisi saada kehumisen kautta tuotua työyhteisöihin, niin olisihan se nyt hienoa! Ylipäätään palautteen antaminen työyhteisössä on mielestäni erittäin tärkeää. Vain kehumalla oikeanlaista tekemistä ja korjaamalla rakentavasti tehtyjä virheitä voidaan luoda työntekijälle ja henkilöstölle mahdollisuus kehittyä haluttuun suuntaan. Uskallan väittää, että kehujen lisääntyminen työyhteisössä korreloi suoraan parantuneen työviihtyvyyden kanssa.
Miten opit kehumaan töissä?
Tein lyhyen listan, mistä on mielestäni helppo lähteä liikkeelle, mikäli haluaa oppia kehumaan työkavereita.
1. Aloita peukuttamisella
Mikäli työpaikalla on käytössä pikaviestinsovellus (esim. Slack, Skype, yms.), niin helpoin tapa kehua työkaveria on heittää tykkäys, eli peukku, kun jossain yhteisessä keskustelussa mainitaan työkaverin onnistumisesta.
Peukun näyttäminen livenä toimii myös, eli jos työkaveri antaa mielestäsi timanttista asiakaspalvelua puhelimessa, niin voit näyttää hänelle peukkua puhelun päätteeksi.
2. Kokeile kiittämistä
Kiittäminen on myös kehumista. Kiitos voi olla sanana vaikea aloittelevalle kehujalle, mutta sen sijaan vieraskieliset ilmaisut tuntuvat oman kokemukseni perusteella huomattavasti helpommalta ja niistä tulee myös kehuttavalle hyvä mieli.
Aloita siis varovaisesti kommentoimalla tai sanomalla vaikka Thanks tai Danke, mikä omaan suuhusi parhaiten sopiikaan. Sitten kun näiden käyttö on sujuvaa, voit kokeilla myös kiitos-sanaa. Tämän voi tehdä haluamassaan formaatissa. Toimii kaikissa viestintämuodoissa, aina tekstiviestistä livetapaamiseen.
3. Kerro esimiehelle
Tämä on näistä kolmesta todennäköisesti vaikein, mutta toisaalta tämä on kyllä monelle huomattavasti helpompaa, kuin itsensä kehuminen. Työkaverin onnistumiset saattavat jäädä monesti esimiehiltä huomaamatta ja siksi on hyvä opetella tämäkin taito. Kerro siis työkaverin timanttisesta suorituksesta hänen esimiehelleen.
Tyyli ja formaatti on tässäkin vapaa, kunhan saa varmistettua viestin perille menemisen. Työkaverin onnistumisesta kertominen hänen esimiehelleen voi olla se mistä on työkaverille pisin positiivinen vaikutus, esimerkiksi palkankorotuksen tai mielekkäämpien työtehtävien muodossa.
Kiitos kannustuksesta ja kehuista!
Jotta tämä teksti ei lipsahda liian pitkäksi, niin jätetään aiheen pohtiminen täällä blogin puolella tähän ja jatketaan aiheesta vaikka sosiaalisen median kanavissa.
Kiitos kaikista kommenteista ja tykkäyksistä, ne ovat tarjonneet tähän viikkoon mukavasti lisää virtaa ja auttaneet ymmärtämään, että nyt ollaan oikeiden äärellä ja tämä blogi tulee varmasti antamaan mulle enemmän, kuin mitä se ottaa. Toivottavasti se tulee antamaan myös muille yhtä paljon hyvää!
*Lähde:
Kumpulainen, K., Mikkola, A., Rajala, A., Hilppö, J. & Lipponen, L. (2014). Positiivisen pedagogiikan jäljillä. Teoksessa: Uusitalo-Malmivaara, L. (toim.) Positiivisen psykologian voima. Jyväskylä: PS-Kustannus, (224-242)