);

Mielikuvituksesi rajat eivät ole maailman rajat

Olen iltaisin ennen nukkumaanmenoa kuunnellut äänikirjana Elon Muskin elämäkertaa, jossa mennään nyt jossain Paypalista luopumisen ja SpaceX:n perustamisen välimaastossa. Jo tässä vaiheessa pystyy toteamaan, että Elonin mielikuvituksella ja itseluottamuksella ei tunnu olevan rajoja ja hän on monella muullakin tavalla poikkeuksellinen ihminen. Me tavalliset kuolevaiset sen sijaan vaikutamme olevan huomattavan paljon rajoittuneempia, niin mielikuvituksemme, itseluottamuksemme, kuin tekojemmekin suhteen. Ja näiden, siis mielikuvituksen ja itseluottamuksen sekä tekojemme, välillä on mielestäni selkeä yhteys. Niinpä on hyvä aika ajoin muistuttaa itseämme siitä, että meidän mielikuvituksemme rajat eivät ole maailman rajat.

Kehitätkö heikkouksiasi vai keskitytkö vahvuuksiisi?

Koska viimeksi olet pohtinut, että mihin sinusta on? Mitä sinä voisit tehdä, jos unohtaisit hetkeksi nykyhetkessä niin helposti mieleesi juolahtavat rajat? Rajojasi pohtiessa näet todennäköisesti ensimmäisenä heikkoutesi, eikö niin? ”Ei minusta ole ottamaan niin isoja riskejä.” ”En minä ole niin lahjakas, kuin mitä tuo vaatisi.”

Jo lapsena me monet olemme oppineet mallin, jossa pyrimme vahvistamaan itsessämme osa-alueita, joita heikkouksi kutsutaan. Tämä johtaa toki siihen, että olemme pian entistä parempia niissä osa-alueissa, missä naapurin Tiina tai rinnakkaisluokan Matias. Mutta emme koskaan välttämättä yhtään sen parempia kuin hekään. Heikkouksiin keskittymien pitää meidän fokuksen jossain, mikä vääjäämättä tuntuu epämukavalta, kun mielessä on jatkuva tason nosto asiassa, jossa et ole vahvimmillasi. Ja lopputulemana meistä tulee parhaimmillaan yhtä hyviä kuin muista.

Mitä jos keskittyisimmekin pohtimaan enemmän vahvuuksiamme ja rakentaisimme tulevaisuutemme niiden päälle? Uskon, että vain tällä toimintamallilla voimme saavuttaa jotain itselle merkityksellisyyttä ja iloa tuottavaa, ja ehkä myös jotain maailmaa mullistavaa, kuten Elon on tehnyt.

Epämukavuusalueelta uteliaisuusalueelle

Olen kohtalaisen hyvä kirjoittamaan, hahmottamaan laajoja kokonaisuuksia ja poimimaan niistä oleellisen. Olen myös hyvin utelias ja kehittymishaluinen. En aivan niin utelias ja innokas oppimaan, kuin nelivuotias poikani tällä hetkellä, jonka tiedonjano ja kysymysten tulva ei ehdy kuin hetkeksi nukkuessaan, mutta ikäisistäni huomattavasti perustasoa ylempänä. Lisäksi itsetunto, eli itseluottamuksen ja itsevarmuuden määrä, on minulla korkealla tasolla.

Uteliaisuus ja itsetunto ovat näistä ehdottomasti ne, joita pidän merkittävimpinä vahvuuksinani. Niiden avulla olen päätynyt elämässä ottamaan ja sietämään keskimääräistä enemmän riskiä ja uskaltanut luottaa siihen, että se kantaa. Olen myös saavuttanut elämässä asioita, joita en olisi ilman uteliaisuuttani ja vahvaa itsetuntoa lähtenyt edes kokeilemaan. Tästä yksi konkreettisin todiste lienee ammatillinen polkuni, jossa alkuun hyödynsin edellä mainittuja vahvuuksiani tullakseni IT-alan asiantuntijaksi, jonka jälkeen uteliaisuuden kohteeni laajenivat entisestään ja sittemmin uteliaisuus ja usko itseeni on vienyt minut myynnin, markkinoinnin ja liiketoiminnan kehittämisen kautta henkilöstöasioiden kehittämisen äärelle.

Kun rakennetaan vahvuuksien päälle, niin silloin tulee vääjäämättä onnistumisen kokemuksia, jotka ovat ihmiselle todella tärkeitä. Siksi suosittelenkin Juha T. Hakalan tavoin pysyttelemään poissa epämukavuusalueelta, jossa keskittyisit vain epämukavalta tuntuvien osa-alueiden kehittämiseen. Sen sijaan suosittelen ottamaan käyttöön termit uteliaisuusalue ja kokeilualue. Uteliaisuusalue on paikka, jossa voit laajentaa osaamistasi ja tietotaitoasi oppimisen kautta. Se on paikka, johon kiinnostuksen kohteesi sinua luontaisesti vetävät ja jossa uteliaisuutesi ja tiedonjanosi täyttyvät oppi kerrallaan. Kokeilualue sen sijaan on astetta enemmän rohkeutta vaativa paikka uteliaisuusalueeseen verrattuna. Siellä alueella on nimittäni mahdollista tutustua myös sellaisiin osa-alueisiin, joista et vielä tiedä mitään. Ja mikäli jokin asia on sinulle tuntematon, niin ethän sinä vielä voi tietää, että pidätkö siitä vai et? Sen takia suosittelen ainakin kokeilemaan sitä, mikäli edes pieni murunen uteliaisuutta siinä vetää sinua puoleensa. Juuri tällä tavalla itse päädyin aikanaan ”sivupolulle” IT-asiantuntijuudesta, enkä ole hetkeäkään katunut sitä, että näin kävi. Sekä uteliaisuus-, että kokeilualue laajentavat ennen pitkää myös omaa osaamistasi ja näin ollen mukavuusalueesi laajenee.

Sattuman varassa

Koska elämä ei kuitenkaan mene niinkuin olet suunnitellut, niin on hyvä muistaa miten paljon siitä on luonnostaan sattuman varassa. Luontaisesti tuntuu, että me nimenomaan pyrimme toimimaan siten, että mitään ei jäisi sattuman varaan. Se ei kuitenkaan ole niin huono asia, kuin olet saattanut ajatella. Perttu Pölösen Tulevaisuuden lukujärjestys – kirjassa, tuodaan esiin hienosti sattuman luomat mahdollisuudet. Kirjassa neuvotaan jättämään riittävästi tilaa tuntemattomalle ja ennalta määräämättömälle. Eli kun lähdetään tälle matkalle, niin otetaan mukaan mieluummin kompassi ja jätetään tilaa seikkailulle sekä sattumalle, sen sijaan, että mentäisiin tarkkaa, ennalta määriteltyä reittiä GPS:n ohjaamana.

Perttu mainitsee kirjassaan esimerkkinä myös meille monille tutut palvelut, kuten Netflix ja Spotify, jotka on tänä päivänä ohjelmoitu tarjoamaan meille ehdotuksissaan samankaltaista sisältöä, kuin olemme aiemmin kuunnellet tai katselleet. Tätä samaa tekee myös LinkedInin algoritmit työnhakijoille. Milloin viimeksi kuuntelit ihan jotain muuta kuin vanhoja tuttuja soittolistojasi? Tai oletko koskaan käyttänyt Netflixin ”toista jotain” -toimintoa? Tätä samaa metodia voin suositella elämässä myös isompiin valintoihin. Mitäpä jos et antaisi aiemman historiasi määrittää tulevaisuuttasi, vaan heittäytyisit rohkeammin virran vietäväksi ja sattuman saattelemaksi?

Uskalla kokeilla – kaikesta selviää häpeällä

Törmäsin tällä viikolla internetissä ”rumpaloinnin kummitätiin”, joka alleviivaa vanhan viisauden, että koskaan ei ole liian myöhäistä. Epäonnistuminen ei maksa kuin häpeän verran. Ja onnistumisen hinta on puolestaan mittaamattoman arvokas.

Sattuman varaan heittäytyminen, uteliaisuus sekä usko omaan tekemiseen laajentaa myös mukavasti ajatteluasi sekä niitä mielikuvituksesi rajoja ja saattaakin huomaamatta rakentaa jonkin uudenlaisen ajatuskulun, josta voi syntyä jotain maailmaa mullistavaa. Uskallatko kokeilla?

P.S. Loppuun annan vielä tekstissä vilahtaneiden ilmiöiden ja kirjojen lisäksi tutustumisen arvoisen kuuntelusuosituksen, joka aikanaan tämän kirjoituksen siemenen on kylvänyt tajuntaani: Mariska – Rajaton.

Uteliain terveisin,

Kimmo Kolu
#tulevaisuudenjohtaja