Organisaation ihmiskäsitys

Käytiin taannoin hyvä pohdiskeleva keskustelu organisaation ihmiskäsityksestä Marja Kurkelan kanssa ja lopputulemana päädyimme kirjoittamaan kumpikin tahoillamme aiheesta. Marjan tarttuessa asiaan huomattavasti rivakammin päädyimme tilanteeseen, jossa olen nyt jälkijunassa vastaamassa hänen esittämään kirjoitushaasteeseen näillä omilla pohdinnoillani. Tämän kirjoituksen myötä itse puolestani haastan jokaista tämän ja Marjan kirjoituksen lukeneita pohtimaan omaa ihmiskäsitystä ja sen jälkeen niiden organisaatioiden, joiden osana olet matkaasi kulkenut. Ovatko ne linjassa keskenään?

Ihmiskäsitys ja organisaatiokulttuuri

Olen konkreettisesti törmännyt työelämässä siihen, että miten erilaiset ihmiskäsitykset vaikuttavat todella paljon erilaisiin toimintatapoihin. Ja itse olen vahvasti sitä mieltä, että minusta yrityksellä tulisi olla myös selkeästi havaittavissa oleva ja johdettu yhteinen ihmiskäsitys, jotta jokaisella olisi joku mihin verrata itse kunkin omaansa. On se sitten arvojen/periaatteiden muodossa tai jollain muulla tavalla viestitty. Organisaation ihmiskäsitys on joka tapauksessa toiminnan läpileikkaava asia ja minusta äärimmäisen tärkeä osanen yrityksen kulttuuria. Ja kulttuuri puolestaan joko mahdollistaa valitun strategian onnistumisen tai sitten ei.

Etenkin hierarkkisissa organisaatioissa erityisesti johdon tulisi olla kiinnostunut asian sanoittamisesta ja tekemisestä näkyväksi. Organisaation ihmiskäsitys ja kulttuuri ovat joka tapauksessa olemassa, olivat ne tiedostettuja tai tiedostamattomia. Ne näkyvät arjessa kaikkialla tekojen ja toimintatapojen kautta. Esimerkiksi siinä miten ihmisistä puhutaan, siinä millaisia termejä organisaatiossa käytetään, siitä miten uudet työntekijät otetaan vastaan tiimeissä. Mikäli organisaation ihmiskäsitys ja organisaatiokulttuuri ovat tiedostamattomia, niin ne ovat, mitä ovat ja silloin asetetaan paljon tuurin varaan. Tällöin ei voida varmaksi sanoa, että miten ne sattuvat osumaan yksiin kulloinkin vallitsevan strategian sekä siitä johdettujen vision ja tavoitteiden kanssa. Lisäksi jos organisaatiossa ei sitä yhteistä näkemystä ole olemassa, johon kukin voi peilailla omaansa, niin ollaan vääjäämättä melko usein tekemisissä arvoristiriitojen kanssa, Eikä koettu tunnelma läpi organisaation ole lähelläkään tasalaatuista ja tasapuolista kokemusta yksilöiden näkökulmasta tarkasteltuna. Mikäli yhteinen näkemys on puolestaan selkeästi sanoitettu, niin jokainen pystyy myös skannailemaan, että istunko minä tähän kuvaan? Allekirjoitanko tämän näkemyksen? Onko tämä sattuman varassa seilaaminen kannattava riski organisaatiolle kannettavaksi? Minusta ei.

Terve ihmiskäsitys

Organisaation ihmiskäsitys ei voi minusta olla millainen tahansa, vaan sen tulee olla terve ihmiskäsitys. Terve ihmiskäsitys huokuu vastuullisuutta ja ottaa huomioon eettisyyden.

Minulle ihmiskäsitys on sitä, että miten oletusarvoisesti näen toisen ihmisen. Täynnä mahdollisuuksia vai mahdottomuuksia? Ja en siis puhu siitä, että miten näen ihmisen, johon olen jo tutustunut, vaan nimenomaan siitä, että mikä on minun oletusarvoinen kuvani ihmisestä, jota en ole koskaan tavannut. Tämä oletusarvoinen kuva määrittelee minusta täysin sen, että miten minä kohtaan uuden ihmisen ensimmäistä kertaa. Varauksella vai avoimin mielin? Epäilevästi vai innokkaasti kohdaten?

Oma ihmiskäsitykseni koostuu ainakin seuraavista väittämistä, joiden pohjalta kohtaan uuden minulle entuudestaan tuntemattoman ihmisen:

• Ihminen on ainutlaatuinen ja arvokas.
• Ihminen on pohjimmiltaan hyvä ja haluaa muille hyvää.
• Ihminen oppii uusia asioita ja on kykeneväinen muuttumaan.
• Ihmisen identiteetti ei ole pysyvä, vaan muuttuu ajan myötä.
• Ihminen on vastuullinen ja luotettava.
• Ihminen on kekseliäs ja luova.
• Ihminen on suhdelo. (Kiitos termistä Frank Martelalle, joka avaa sanoittamaansa termiä muutaman vuoden takaisessa tekstissään.)

Millainen on sinun ihmiskäsityksesi? Entäpä millaiseen ihmiskäsitykseen olet törmännyt erilaisissa organisaatioissa? Ovatko ne linjassa keskenään?

Pohdiskelevin terveisin,

Kimmo Kolu
#tulevaisuudenjohtaja