);

#työvuosikymmen

Olen lukenut somessa muutamia #työvuosikymmen -päivityksiä ja ne ovat olleet erittän mielenkiintoisia, niinpä ajattelin kirjoittaa auki myös omani ja koska tarinaa tuntui riittävän, enkä ole blogin puolella juurikaan avannut työminääni, niin ajattelin että julkaisu tämän kautta voisi olla hyvä vaihtoehto.

Minun tarinassa on mukana myös muita merkityksellisiä asioita, eikä se näin ollen keskity pelkästään työelämään. Mutta koin tarpeelliseksi lisätä ne tarinaan mukaan, koska minäkin olen kokonainen ihminen ja nämä yksityiselämän asiat näkyvät varmasti myös työminässä.

2010

Pätkätöitä mm. toimistosihteerinä koulutuskuntayhtymällä.
Oli haastava löytää IT-alan töitä lakeuksilta, vaikka pohjilla muutaman vuoden vanha datanomin tutkinto ja pari vuotta vanha tietokoneasentajan ammattitutkinto sekä hieman jo työkokemustakin alan töistä.

Ehdottivat TE-toimistosta, että menisin heidän järjestämälle ATK-kurssille. Kysyin, että olisiko tuo kouluttajan pesti sitten ihan palkkatyötä? Hämmentyneen ilmeen myötä ymmärsin, että osallistujaksihan tuo meinasi. Annoin kehitysehdotuksen, että jatkossa olisi parempi tutustua työnhakijan taustaan ja kokemushistoriaan, jotta ehdotukset olisivat paremmin kohdistettuja.

2011

Päätin opiskella lisää ja aloitin tietokoneyliasentajan erikoisammattitutkinnon. Pääsin samoihin aikoihin takaisin alan hommiin, joten opiskelut hoituivatkin töiden ohella.

Aloitin mikrotukihenkilönä lakeuksilla, kierrellen kymmeniä sosiaali- ja terveysalan toimipisteitä, kuten terveyskeskuksia, mielenterveysyksiköitä, hoivakoteja ja hammashoitoloita. Aikaisempi työkokemus sairaanhoitopiiriltä vastaavanlaisista töistä ja juuri alkamaisillaan ollut kolmas alan tutkinto riittivät vakuuttamaan.

2012

Edelleen painettiin pitkin lakeuksia päivät mikrotukihenkilönä ja illat opiskelijana. Koitin sisäisessä haussa onneani noustakseni asiantuntijaksi, enkä päässyt edes haastatteluun asti. Käsittelin pettymyksen ja vaihdoin sisuuntuneena isompaa vaihdetta silmään töissä. Päivittäin vaihtuvien työympäristöjen ja jatkuvan uusien ihmisten tapaamisten myötä sosiaaliset taidot ottivat melko harppauksen eteenpäin.

Vapaa-aikaakin näytti jäävän riittävästi, sillä onnistuin löytämään elämääni naisen, aloimme seurustelemaan, hän muutti tuolloin Helsinkiin. Raiteet tulivat siis tutuksi viikottain.

2013

Pykälän isommalle vaihtaminen oli kannattanut ja siirryin vuoden alussa ATK-koordinaattoriksi. Siinä otettiin työn alle entistä isompia projekteja sekä kouluttamista osaksi työtä samalla työnantajalla. Valmistuin tietokoneyliasentajaksi alkuvuodesta.

Raiteilla suhaaminen oli käynyt kuluttavaksi ja keväällä Seinäjoki jäi taakse hyvien muistojen ja haikeiden fiilisten kera, olihan tuo vaiherikas reissu alkanut jo heti peruskoulun jälkeen. Edessä oli yhteenmuutto tyttöystävän kanssa. Meidän hyvänä kompromissina toimi Tampere, jotta molemmilla olisi tasapuolisesti edessä uusi alku. Tuntui, että uusi ympäristö paransi omaa hapenottokykyä ja toi uutta virtaa tekemiseen.

Työrintamalla oli itsellä edessä siirtyminen “huonekalujätille” IT-vastaavaksi vuorotteluvapaan sijaiseksi. Minä sijaistamaan huikeeta ammattilaista, jonka kokemus IT-hommista kyseisessä firmassa oli ohittanut siinä vaiheessa jo rippikouluiän? Saappaat tuntuivat isoilta, tilanne epätodellista ja pelottavaltakin, työkielenä pohjanmaan murrekin vaihtuisi virallisesti englanniksi. Uuden opettelua oli edessä paljon ja projekteissa mentiin välillä ympäri Suomen.

2014

Vuorotteluvapaan sijaisuus oli nähtävästi sujunut toivotulla tasolla ja tarjoutui mahdollisuus jatkaa sinisen laatikon sisällä sijaisuuden päätyttyä edelleen IT-asiantuntijahommissa. Tartuin siihen, koska yrityksen kulttuuri ja kansainvälinen toimintaympäristö olivat alkaneet kiehtoa, myös kehittymiseen kannustaminen tuntui hyvältä. Nyt kierrettiin entistä enemmän projekteissa myös muissa tavarataloissa.

Mentiin tyttöystävän kanssa kihloihin alkuvuodesta.

2015

Erilaisissa projekteissa jatkettiin edelleen tarpeen mukaan muuallakin, mutta vähemmän, sillä ensimmäinen lapsi syntyi ja se laittoi oman arvojärjestyksen uuteen uskoon, alkoi uuden opettelu kotona ja uuteen ihanaan ihmiseen tutustuminen. Mentiin kihlatun ja tuoreen äidin kanssa naimisiin, ostettiin ensimmäinen omistusasunto ja muutettiin Nokialle. Coupé vaihtui farmariin.

Taloyhtiön ensimmäisen yhtiökokouksen myötä aloitin uuden harrastuksen ja taloyhtiön hallitustoiminta toi mukanaan vapaa-ajalle uutta opeteltavaa. Tampereen tavaratalon IT-vastaavan hommassa siis edelleen pääasiassa touhuttiin.

2016

Nälkä kasvoi syödessä ja kaipasin jo isompia saappaita, ehkä projektien johtamista tai oman tiimin luotsaamista, ne vaikuttivat mielenkiintoiselta. Sellaisia isompia saappaita, joissa olisi yhdistynyt IT ja asemapaikka Tampereella, ei ollut näköpiirissä, enkä ollut valmis tinkimään niistä kummastakaan.

Niinpä sininen laatikko jäi keväällä haikein mielin taakse ja oli aika hypätä tuntemattomaan. Nyt vuorossa tamperelainen IT-alan asiantuntijayritys, jossa oli tarvetta sellaiselle teknologiaosaamiselle, jota itselleni oli kertynyt jo kiitettävästi. Olin yrityksen seitsemäs työntekijä. Yritys kasvoi samana vuonna miljoonaluokkaan, liekö taustalla onnistunut rekry keväältä? Se on oma teoriani. Kaipasin jälleen myös opiskelua, joten aloitin syksyllä AMK:ssa tietojenkäsittelyn tradenomin opinnot töiden ohella.

2017

Toinen lapsi syntyi, oli uusi upea ihminen jälleen tutustuttavaksi. Ja perhekoon kasvaessa riitti kotona muutakin opeteltavaa.

Ensimmäinen opettavainen ja paikoin oman osaamisen rajoja miltei repimällä venyttänyt vuosi mielenkiintoisine projekteineen IT-firmassa asiantuntijahommissa oli takana ja jatkuva halu oppia uutta johti siirtymiseen myös kaupallisempien asioiden äärelle.

AMK-opinnot jatkuivat iltaisin ja viikonloppuisin. Vapaa-aika alkoi olemaan kortilla.

2018

Projektinhallintaan liittyvä opinnäytetyö hoidettiin alta pois ja valmistuin tietojenkäsittelyn tradenomiksi 1v ja 9kk opintojen aloittamisesta. Vauhti oli ollut siis oletettua huomattavasti rivakampi.

Tarjoutui mahdollisuus ottaa lisää vastuuta ja hyppäsin asiantuntijatehtävistä enimmäkseen myynnin, projektien ja liiketoiminnan kehittämisen pariin. Aloitin samalla myös yrityksen ohjausryhmässä ja aloin käsittämään entistä paremmin IT-liiketoiminnan kokonaiskuvaa. Taas kerran riitti paljon uutta opeteltavaa.

Vuosia kytenyt kipinä johtamiseen roihahti ja aiheutti mm. tämän oman tulevaisuudenjohtaja.fi -blogin perustamisen sekä ehtymättömän tiedonjanon aiheeseen, johon kirjastopalvelut ovat tarjonneet apuja. Tuoreelle kirjastokortille on tullut siis käyttöä niidenkin vuosien edestä, jolloin moista ei taskusta löytynyt.

2019

Alkuvuodesta otettiin muiden kaupallisten hommien jatkeena luontevasti lisää vastuuta markkinoinnista. Markkinointi on osoittautunut yhdeksi mielenkiintoisimmista osa-alueista, etenkin kasvuyrityksessä, koska markkinoinnissa oikeisiin asioihin panostamalla voidaan vauhdittaa kasvua. Tosin monesti sen vaikutukset tulevat vähän viiveellä ja sen odottelu on joskus malttamattomalle ihmiselle haastavaa. Onneksi rinnalla on riittänyt muutakin tekemistä, eikä odottelu ole käynyt pitkäksi.

Vaihdettiin keväällä omistusasunto isompaan. Muuton myötä päättyi taloyhtiön hallitustyön harrastaminen.

Johtamisesta ja kokonaisuuksista innostuminen vei mielenkiinnon lähemmäs ihmisiä ja erityisesti ihmismieltä. Tuntui luontevalta aloittaa avoimessa yliopistossa työ- ja organisaatiopsykologian opinnot varovaisen rauhalliseen tahtiin.

2020?

Loppuun ajattelin pohtia, että mitähän se 2020 voisi tuoda tullessaan? Näyttää siltä, että oma polku tai ainakin visio siitä alkaa taas hahmottumaan edessä selkeämmin.

Tässä kohtaa tuntuisi luontevalta lähteä syventämään johtamisoppeja. Erityisesti ihmisten luotsaaminen onnistumisia kohti, palvelevan ja valmentavan johtamisen keinoin on kokonaisuus, jonka toivoisin olevan osa työtäni ensi vuonna. Erityisesti IT-alan asiantuntijoiden parissa työskentely on oman kokemuksen ansiosta luontevaa ja siihen vaikuttaa olevan edelleen paljon annettavaa. Myös IT-liiketoiminnan kehittäminen ja isompien kokonaisuuksien parissa työskentely vaikuttaa edelleen erityisen kiinnostavalta.

Oman blogin puolella haluan myös aktivoitua ja pitääkin alkaa varaamaan tälle enemmän aikaa. Toivottavasti sen myötä saisi synnytettyä hyvää keskustelua merkityksellisistä aiheista sekä avarrettua omaa ja muiden näkemystä tulevaisuuden työelämästä ja johtamisesta.

Kiitos kun jaksoit lukea! Miltä sinun #työvuosikymmen näytti?

P.S. Kuva on siitä noin vuosikymmenen puolivälistä F-Secure-koulutuksen jälkeen Särkänniemestä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *