Olen jo useamman vuoden ajan haaveillut yrittäjyydestä. Nyt viime vuosina yhä enemmän ja useammin ovat alkaneet erilaiset liikeideat pyörimään päässä. Aiheen ympärillä, omassa päässä pyörii myös paljon kysymyksiä. Entistä useammin havahdun myös siihen, että ympärilläni on paljon yrittäjiä ja yrittäjyydestä haaveilevia. Tästä piti tulla aluksi vain yksi kirjoitus blogiini, mutta huomasin sanamäärän paisuneen nelinumeroiseksi jo hetkessä ja totesin, että tämä lienee järkevintä pilkkoa blogisarjaksi, jotta edes joku jaksaisi lukea näitä kirjoituksia kokonaisuudessaan. Blogisarjassa puran omia ajatuksiani liittyen mahdolliseen tulevaan uraani yrittäjänä. Tässä ensimmäisessä osassa keskitytään motivaatioon, eli siihen voimaan, joka ajaa minua kohti intohimoista yrittäjän taivalta.
Rahaa, massii, pätäkkää, tuohta
Mikäli tämän kappaleen otsikko herätti tunteita, niin hyvä, se oli tarkoituskin. Olen pohtinut paljon sitä, että miksi haluan yrittäjäksi. Mikä siinä houkuttelee? Moni ei varmastikaan voi käsittää sitä, että miksi joku hyvässä ja vakaassa työssä oleva haikailee niin sanotun epävarmemman elannon pariin. Se on varmasti osittain totta, että pystyisin tienaamaan ”helpommin” enemmän rahaa hyvässä palkkatyössä, kuin yrittäjänä. Ainakin tiettyyn pisteeseen asti. Helpommalla tarkoitan sitä, että voisin edelleen kulkea toimistoaikaan töissä ja ainakin teoriassa unohtaa työhuolet, kun painan edustamani yrityksen oven kiinni perässäni iltapäivällä. Todettakoon siis, että raha ei ole se mikä tässä ajaa eteenpäin yrittäjyyttä kohti. Toki tavoitteena olisi saavuttaa riittävä tulotaso myös yrittäjänä, jotta voisin sen myötä mahdollistaa hyvän elintason perheelleni ja rahoittaa muita kiinnostukseni kohteita ja tavoitteita elämässä.
Uuden luominen ja merkityksellisyys motivoi
Yksi selkein yksittäinen motivaattori on se, että nautin paljon siitä, että voin olla mukana rakentamassa jotain uutta. Olla siis rohkeasti kokeilemassa, yrittämässä, erehtymässä ja oppimassa. Uuden tekeminen ja kaikenlainen kehittäminen on omasta mielestäni erittäin mieleistä tekemistä. Olisi todella hienoa olla kertomassa vaikka kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä, että tuokin tarina on lähtenyt liikkeelle omasta pienestä ideastani ja olen ollut mukana merkittävässä roolissa rakentamassa siitä menestyvää liiketoimintaa.
Aikataulujen vapaus
Aikataulujen vapaus on ehdottomasti toinen isoimmista syistä, miksi haluan yrittäjäksi. Ja nimenomaan vapaus oman aikataulun määrittämiseen. Vaikka olen vuosikausia tehnyt töitä liukuvalla työajalla, niin silti koen, että en voi muilla töissä ollessani kulkea koskaan täysin vapaasti. Ja se johtuu mielestäni siitä, että sitä kokee olevansa niistä aikaisemmista lähtemisistä tai myöhäisemmistä tulemisista aina jotenkin tilivelvollinen. Ainakin asiakkaille, työkavereille ja tietysti esimiehelle. Ja silloin kun tuntee olevansa tilivelvollinen menoistaan, niin silloin sitä ei tunne olevansa täysin vapaa kulkemaan. Tässä tietysti ala ja monet muut asiat kuten palveluajat vaikuttavat asiaan.
Ja ei, tähän kohtaan en kaipaa niitä perinteisiä kommentteja siitä, kuinka yrittäjä on töissä 24/7, eikä lomaile koskaan. Varmasti yrityksen perustamisvaiheessa tulee pitkiä päiviä ja lomat jäävät lyhyiksi, kunnes toiminnasta tulee riittävän kannattavaa. Minusta yrittäjällä tulisi kuitenkin olla tavoitteena heti alkumetreillä se, että hän voi tehdä jatkossa ihan tavallisen mittaista työpäivää, sen sijaan, että hankkii itselleen aikaisen lähdön planeetalta painamalla töitä ympäri vuoden koko valveillaoloaikansa. Ja se on mielestäni tehtävissä siten, että sitä lähdetään tavoittelemaan heti alkumetreillä ja se otetaan huomioon jo esimerkiksi siinä, miten asiakkaat ohjataan olemaan yhteydessä ja mihin aikaan ollaan tavoitettavissa ja millaiseen reagointiin heidät opetetaan. Tarkoitan tuolla sitä, että jos opetat asiakkaillesi alkumetreillä, että olet tavoitettavissa aina. Niin silloin todennäköisesti näin tulee olemaan vielä pitkään ja sitä on vaikea muuttaa myöhemmin. Mutta jos teet alusta asti asiakkaillesi selväksi, että olet ihminen muiden joukossa ja sinullakin on muuta elämää, niin he kyllä ymmärtävät. Ihmiseltä ihmiselle näitä hommia kuitenkin tehdään. Ja väitän, että hyvin monesti me itse aiheutamme ison osan kiireestä sillä, että lupailemme töitä tehtäväksi samana tai seuraavana päivänä, vaikka asiakkaalle riittäisi, että työ tehdään seuraavalla viikolla.
Mitä itse kaipaan eniten vapailta aikatauluilta, on se, että jos aamulla tuntuu siltä, että olisipa kiva olla tunnin tai pari pidempään lasten kanssa leikkimässä ja nautiskella siinä rauhassa pari kuppia kahvia samalla, niin yrittäjänä minulla olisi siihen mahdollisuus, ilman huonon omantunnon potemista. Tai toinen esimerkki voisi olla se, että voisin kesken päivän lähteä kuntosalille hikoilemaan pariksi tunniksi, jos ajatus ei oikein kulje muuten. Ja treenin jälkeen palata muina miehinä töiden pariin. Myös illalla myöhään tai aikaisin viikonloppuaamuna iskevät ideahetket voisi käyttää siten hyödyksi, että nappaisi koneen auki ja alkaisi naputtamaan ajatuksia talteen. Ilman, että tarvitsee alkaa miettimään, että onko tämä nyt työn tekemistä vai omaa intohimoa ja kehittymishalukuutta, joka liittyy aiheeseen. Eli kirjaanko tästä nyt työajan ylös ja koska on viikonloppu, niin pitäisikö tästä ajasta saada parempi korvaus? Vai onko kyseessä vain omaa harrastuneisuutta? Pointtini on siis se, että näin tietotyöläisenä, kun tuo ajatusten ajoitus ei ole aina synkronoitu sovitun työajan kanssa yhteen ja silti ihmisessä on jotenkin sisäänrakennettuna se ajatus, että viikonloppu on viikonloppu, siirränpä tämän ajatuksen maanantaille. Ja miten sitten maanantaina käy? Muistat ehkä pääpirteittäin asian, mutta kaikki muu ajatustyö on parin päivän aikana päässyt unohtumaan.
Tiedän myös esimerkin ihmisestä, joka tuntee huonoa omaatuntoa ja on kyllästynyt siihen, kun ei voi oman liukuvan työajan puitteissa kulkea siltikään oman luonnolliselta tuntuvan rytminsä mukaan. Tässä esimerkissä työpäivä alkaisi tekijän oman rytmin mukaan siinä kohtaa, missä suurin osa lounaspaikoista aukeaa. Mutta koska esimiestä hävettää ja kyllästyttää vastailla asiakkaille tekijän tulevan vasta lounaan aikoihin töihin, niin hänelle on asetettu rajat. Nähdäkseni tämäkin tekijä voisi oman yrittäjyytensä myötä määritellä itse oman aikataulunsa ja työskentelyaikansa ja uskoisin, että hänen tuleville asiakkailleen se kelpaisi.
Itsensä haastaminen
Ehdottomasti isoin motivaatiotekijä ja syy siihen miksi haluan yrittäjäksi, on se, että rakastan haasteita! Haluan kehittää itseäni jatkuvasti ja ottaa yhä isompia haasteita vastaan. Siihen nämä kaikki opiskeluiden ja erilaisten yritysten ja työtehtävien parissa vietetyt hetket ovat omassa mielessäni tähdänneet. Kaikki tämä sen takia, että haluan nähdä miten pitkälle omat rahkeet riittävät ja missä tulee niin sanotusti seinä vastaan, vai tuleeko ollenkaan? En ole silti ajatellut, että jättäytyisin työelämästä välttämättä kokonaan pois, vaikka ryhtyisinkin yrittäjäksi. Eikä se ensimmäinen liikeidea, millä lähtisin liikkeelle tulisi varmastikaan olemaan viimeinen. Ehkä olisi jopa järkevää heti alkuun miettiä, että jossain vaiheessa tulisin jättämään sen ensimmäisenkin yritykseni taakseni ja siirtymään muiden pariin. Tai ainakin jäisin operatiivisesta toiminnasta enemmän taka-alalle. Mene ja tiedä. Aika näyttää, mitä tulee vastaan. Mutta takaisin siihen itsensä haastamiseen. Eli tämä kaikki edellä mainittu on myös sitä, että haluaisin päästä tekemään ja kokemaan mahdollisimman monipuolisesti erilaisia rooleja yrityksissä, omissa ja muiden, aina tekijäportaasta ylimpään johtoon ja hallitustehtävistä osakkuuteen asti.
2 thoughts on “Minustako yrittäjä? – Osa 1/3: Motivaatio”
Comments are closed.